perjantai 2. joulukuuta 2011

# 2 : Ellin tarina

[ Ajattelin joulukalenterin sisällön pääasiassa täyttää tuntemieni hevosten tarinoilla, joita on kertynyt ihan rutkasti taskuun. Toivottavasti tykkäätte ! ]

TOINEN LUUKKU pitää sisällään hyvin erikoisen suomenhevosen, Elli- Elviiran tarinan. Elli ostettiin alunperin tallille, jossa hoisin hevosia siihen aikaan. Se oli silloin 4- vuotias, joskus 2-vuotiaana kuulemma ajolle opetettu, mutta muuten täysin käsittelemättä ollut hevonen. Ellin kanssa aloitettiin ihan pohjalta, alkuunsa sen kanssa käytiin talutus ja harjaus läpi, jalat jouduttiin harjaamaan pitkävartisella luudalla, jos halusi potkuilta säästyä. Pikkuhiljaa opeteltiin sitten liinassa menoa ja kuntoa alettiin kohottaa, lumien tultua putkireki perään ja umpihankeen menemään. Tällä kokoonpanolla mentiin pari kuukautta eteenpäin, ja otettiin liinatyöskentelyyn satula mukaan. Siitä sitten noustiin selkään, ja muistan tämän vaikeuden erittäin hyvin. Olin ensimmäinen, joka sinne selkään kipusi, enkä ollut alkuun kuin mahallaan. Taluttajat oli molemmilla puolilla ja hevonen nousi varmaan kymmenen kertaan pystyyn. Siellä roikkuminen oli tosi helppo juttu... Tästä alkoi ratsuttamisen vaikeudet, sillä hevonen pelkäsi paljon ylhäältä tulevia ääniä. Kevääseen mennessä ongelmista kuitenkin päästiin, ja alettiin vähän ratsastaa jo kentällä perusasioita läpi.

Noh, ratsastuksen alkaessa eteen tuli seuraava ongelma, nimittäin hevosen etupainoisuus. Se häiritse paljon liikkumista, sillä pienikin alamäki tai taipuminen saattoi saada hevosen kompastumaan, ja joskus jopa lentämään polvilleen. En muista, kaatuiko kukaan koskaan Ellillä, mutta itse en muista tätä tehneeni. Monet kerrat kuitenkin polvillaan kynnettiin menemään. Elli kuitenkin oli ihan mukava ratsastettava, kylläkin kankea kuin mikä, eikä kovin reipas, mutta ihan toimiva. Se hyppäsi yllättävän hyvin, vaikka massaa olikin vähän liikaa. Elli opetti itselleni erittäin paljon, varsinkin siitä, kuinka hankala nuori hevonen osaa olla. Elli jäi myöskin sille tallille, jossa hoitamisen lopetin vuosi sitten, ikävä on.

alkuaikoja, irtona satulan kanssa

ensimmäisiä ilman talutusta - ratsastuksia

varmaan vuosi ratsutusta kulunut



tää taitaa olla viimeisiä yhteisiä ratsastuskertoja :--/

Ei kommentteja: