One year

with Torsti <3

Vuosi sitten tähän aikaan oltiin tunnin matkan päästä haettu pieni ja talvikarvainen poni, kannettu se koppiin kolmen miehen voimin ja istuttu matka kopissa sen kanssa kun raasua pelotti. Siitä alkoi matka...

Torstin eka päivä täällä!

2-vee poni, ei osaa kulkea narussa, kerran vuoltu kaviot ja viettänyt jo pidemmän aikaa päivänsä kyyttösonnilaumassa. Roope opettaa pikkuponin nopeasti tavoille ja niistä tulee parhaat kaverit, vaikka kokoero on huima.

Laiduntaminen kuitenkin taukoilee kaksikin kertaa kesän aikana, sairasloman takia. Ensin niskaan tulee tuntemattomasta syystä viiltohaava, sen hoitoa ja tulehtumisen estämistä tehdään viikko. Vain hetki sen jälkeen silmässä on haava ja korvaan on ilmeisesti pistänyt ampiainen, hirveää hoitoa yli viikko ja poni koppilevossa. Silmätippojen ja kipeiden paikkojen hoito vähän antoi meille takapakkia, mutta kyllä me selvittiin...

harjoitteleva lekuri anto hieman liikaa rauhotusta...

paisekorvan loppu, muistona ikuisesti ruttuinen korva

Laidunkesän aikana harjoitellaan pääasiassa kiinniottoa. Äärettömän vaikeaa aluksi ja vaatii useamman apukäden. Seuraavaksi riimun päähän laittoa. Lopuksi päästään kävelemään narussakin. Välillä ponin pitää yrittää hyppiä syliin ja riuhtoa, mutta pikkuhiljaa siitä edettiin.

aina ei onnistu..

Syksyllä kotiintulo edisti paljon, talutusharjoittelua joka päivä ja kuolaimiakin saatiin sovitettua. Riimut alkoi aamuisin saada päähän jo ilman tappelua ja kiinniottaminenkin oli jo helppoa. Loimiin tutustuttiin ja pikkuhiljaa myös valjaisiin. Koppiharjoittelua paljon ja nyt poni meneekin koppiin suorilta. Jes!

ekoja ajoja!

Loppusyksystä Torsti oli jo kuin eri poni, ohjasajo sujui ja kaikki meni hyvin. Vuolua oltiin tehty paljon ja töppösetkin alkoi näyttämään jo ihan hyvältä. Kärryt saatiin perään ja päästiin ajelemaan, aluksi matkat oli lyhyitä, mutta siitä noustiin!

Talvi reenailtiin ajoa vain, Torsti toimii nyt erittäin hyvin. Kengittäjän vaihtuminen on saanut jalat paranemaan silmissä, enää on jäljellä vain hieman hajavarpaisuutta, mutta kaikki ahtaus ja epämuodostuneet kaviot on nyt poissa.

Vuosi on kulunut. Villiponista on tullut maailman kiltein ja ihanin poninen, lasten ihastus ja superajoponi. Kaikki oripiirteet on hävinnyt ja Torsti käyttäytyy erittäin hyvin aina. Tästä on suunta vain ylöspäin tähdäten parin vuoden päästä kantakirjaukseen. Katsotaan mihin päästään :)!